J.M. Barrie: Peter Pan

En muista, että olisin koskaan kuullut tai lukenut alkuperäistä Peter Pania kokonaisuudessaan. Muistan joitakin animaatiosovituksia ja ainakin yhden näytelmän, joka on tullut lapsuudessa katsottua. Pyörittelin joskus alkuperäistä englanninkielistä näytelmää käsissäni kirjastossa, mutta se jäi sitten hyllyyn syystä, jota en enää muista. Nyt kuitenkin nappasin kirjastosta romaaniversion, joka mainosti olevansa lyhentämätön suomennos (suomentanut Sari Karhulahti) ja olen kai nyt sopivalla tavalla sivistänyt itseäni J. M. Barrien klassikolla.

Peter Pan kertoo tarinan Darlingin lapsista: Wendystä, Johnista ja Michaelista, jotka ovat muiden lasten tavoin ”viattomia ja sydämettömiä” ja jotka tapaavat Peter Pan -nimisen pojan mielikuvituksellisesta maasta. Peter Pan vie Wendyn, Johnin ja Michaelin seikkailuille, jossa Wendystä tulee äitihahmo kokonaiselle joukolle villejä poikia ja lapset pääsevät leikkimään kaikkien lasten mielikuvitusparatiisissa. Lapset viipyvät matkallaan ties kuinka kauan välittämättä lainkaan siitä, että heidän vanhempansa – jotka suhtautuvat lastensa katoamiseen loppujen lopuksi epärealistisen rauhallisesti – odottavat heitä kotiin. Peter Pan itse on karannut kotoa omien sanojensa mukaan jo vauvana ja on pysynyt ikuisesti maitohammasiässä. Hän on kasvanut ilman vanhempia todeksi tulleiden satujen keskellä, mikä varmaankin selittää osittain hänen sosiaaliset ja mielenterveydelliset ongelmansa. Peter on itserakas, omaa poikajoukkoaan diktaattorin ottein ja jopa väkivallalla hallitseva lapsi, joka ei pysty erottamaan todellisuutta leikistä eikä juuri tunne empatiaa. Hänelle pitää seuraa Tinker Bell -keiju, jolla on myös huolestuttavia epäsosiaalisia ja jopa murhanhimoisia luonteenpiirteitä.

Peter Pan ja lapset ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän tarinan sankareita, ja tarinan konnan roolissa nähdään merirosvokapteeni James Hook eli Kapteeni Koukku. Tykästyin itse asiassa Kapteeni Koukun hahmoon aika paljon, sillä hän on merirosvoksi hyvin herrasmiesmäinen ja sivistynyt. Lisäksi hänen omat pakkomielteensä hyvästä käytöksestä ja hänen krokotiilifobiansa tekevät hänestä ihmismäisemmän hahmon. Se, että hän on väkivaltainen merirosvo, ei tunnu kovin pahalta tarinassa, jossa melkein kaikki ovat väkivaltaisia. Jopa tarinan kertoja ohjaa satunnaisen merirosvon kuolemaan vain demonstroidakseen Kapteeni Koukun raakuutta.

Kirja tutkii hyvin mielenkiintoisesti lapsuutta ja aikuiseksi kasvamista. Lapset ovat viattomia, mutta tarina muistaa myös viattomuuden pimeämmän puolen. Peter Pan tekee välillä hyvin julmia asioita, kuten tappaa ihmisiä ja vaarantaa joskus ystäviensä turvallisuuden eikä erota sitä lainkaan leikistä. Edes perheessä kasvaneet Darlingin lapset eivät osaa ajatella tekojensa seurauksia kovin pitkälle tai ottaa huomioon sitä, että heidän vanhempansa kaipaavat heitä sillä aikaa kun he pitävät hauskaa seikkailuillaan. Nämä esitetään kirjassa ikävinä asioina, jotka kertoja tuntuu hyväksyvän kuitenkin osana lasten luonnetta. Tarina muistuttaa, että lasten ei kannata pitää vanhempiaan itsestään selvinä. Peter Panissa lapset kasvavat aikuiseksi, mutta aikuisetkin ovat olleet joskus lapsia. Kaikki paitsi tietenkin Peter Pan, joka on kenties vapaa leikkimään ikuisesti, mutta joka on loppujen lopuksi hyvin yksin omassa maailmassaan eikä tule koskaan kokemaan sitä iloa, minkä perheen jäsenenä oleminen ja aikuiseksi kasvaminen voi antaa.

En tiedä odotinko kirjalta enemmän, mutta kaikista hyvistä teemoistaan ja siinä selvästi näkyvästä mielikuvituksesta huolimatta kirja ei jättänyt minuun niin syvää vaikutusta kuin olisi voinut. Uskon silti, että se ei ole huono valinta lapsille luettavaksi tarinaksi. Peter Pan on vauhdikas, mielikuvituksellinen seikkailukertomus. Sen kerronta on sujuvaa ja tekstiin on helppo eläytyä kekseliäiden kuvausten avulla ja kertoja ikään kuin osallistuttaa lukijat ja kuulijat mukaan tarinaan puhuttelemalla heitä välillä suoraan. Vaikka äsken korostin tarinan sankareiden synkempiä piirteitä, on tarinan henkilöissä silti paljon ihailtaviakin puolia kuten oikeudentaju ja omistaan huolehtiminen ja tarinan erilaisista lapsista nuoremmat lukijat löytävät helposti samaistuttavia hahmoja. Poikahahmot on kaikki kuvattu tavalla tai toisella sankarillisina ja Wendy taas on ainoa järjen ääni rajummissa leikeissä. Tarinasta saa kokonaisen joukon satuhetkiä, jolloin lapset voivat keskittyä kuuntelemaan jännittävää ja hauskaa sekä melko synkkääkin tarinaa.

J. M. Barrie
Peter Pan
WS Bookwell Oy, Juva 2002
Alkup. Peter Pan, 1911