Beatrix Potter: Tarina räätälistä

Beatrix Potter on 1900-luvun alkupuolella vaikuttanut lastenkirjailija ja -kuvittaja, joka tunnetaan varmaan parhaiten Petteri Kaniinin luojana. Tutustuin Beatrix Potteriin vähän paremmin vasta lukioikäisenä, kun katselimme erään ystäväni kanssa hänen saduistaan sovitettuja piirrettyjä. Minua viehättää Potterin töissä eniten hänen lempeillä väreillään tehty yksityiskohtainen kuvitus, jossa näkyy taiteilijan kynän- ja siveltimenjälki. Potterin sadut ovat pääasiassa eläinsatuja, ja hänen kuvituksessaan eläimet ovat hyvin realistisen näköisiä vaaleista väreistä ja toisinaan yllään olevista vaatteistaan huolimatta. Niistä huomaa, että Potter on tarkkaillut eläimiä paljon elämänsä aikana.

Tarina räätälistä on Petteri kaniinin satumaailma – Beatrix Potterin koko tuotanto -kirjan (2002) mukaan Potterin oma suosikkisatu. Se perustuu tositapahtumiin, joskin Potter on korvannut suurimman osa oikean elämän ihmishahmoista pienillä ruskeilla hiirillä. Satu kertoo taitavasta mutta köyhästä räätälistä, joka asuu kahdestaan kissansa Vinkerin kanssa. Räätäli työskentelee ahkerasti ja jättää jämäkangastilkkunsa hiirille vaatteidentekomateriaaleiksi. Räätäli saa eräänä päivänä tilauksen itseltään pormestarilta: hänen on ommeltava pormestarille tämän häitä varten hieno takki ja liivi. Kun rasitus saa räätälin sairastumaan kesken urakan, hänen kodissaan asustavat hiiret päättävät ojentaa hänelle auttavan käpälänsä.

Sadussa on paljon tunnelmaa luovaa kuvailua ja joka sivulla on ainakin yksi sadun tapahtumia kuvaava kuva. Lisäksi Potter tykkää sirotella tarinoihinsa runoja ja loruja, joten sadun hiiret lauleskelevat työskennellessään paljon. Tarinan eläimet käyttäytyvät hyvin älykkäästi, mutta ovat silti realistisessa asemassa ihmisiin nähden. Vinkeri-kissa osaa käydä jopa kaupassa ostoksilla, mutta on silti räätälin lemmikkikissa. Hiiret ovat taitavia ompelijoita ja pukeutuvat hienosti, mutta asustavat silti räätälin astiakaapissa.

Sadussa korostetaan yhteistyön ja toisen ilahduttamisen merkitystä, joten siinä voi sanoa olevan myös moraalisadun piirteitä. Satu sijoittuu jouluun ja aikaan, jolloin ”miekat ja peruukit ja kukalliskäänteiset leveähelmaiset takit olivat käytössä”, mikä kuulostaa joko barokin tai rokokoon aikakaudelta. Räätälin ompelutyötä ja erilaisia kankaita kuvaillaan paljon ja satua lapselle lukevan aikuisen kannattaa ehkä varautua selittämään, millaista on napinläpisilkki tai tafti. Satu sopii luettavaksi hetkeen, jossa on mukavan rauhallinen tunnelma. Sadun runsasta kuvitusta on myös hyvä päästä katselemaan yhdessä lasten kanssa.