Heinähattu,
Vilttitossu ja Rubensin veljekset on osa Nopoloiden Heinähattu ja Vilttitossu -sarjaa. Sarjan kirjat ovat humoristisia,
kuvitettuja lastenromaaneja, joiden pääosissa seikkailevat Kattilakosken perhe
ja etenkin perheen kaksi vanhempaa lasta, Heinähattu ja Vilttitossu. Rubensin veljeksissä keskitytään
Kattilakoskien kesälomaan järvenrantamökillä. Kattilakoskien naapurissa asuvat
Kattilakoskiin hyvin nihkeästi suhtautuvat poliisit päätyvät Kattilakoskien
mökkinaapureiksi ja päättävät naamioitua taiteellisiksi Rubensin veljeksiksi,
koska eivät halua Kattilakoskien tietävän, ketkä oikeasti asuvat heidän
kesämökkinaapureinaan. Siitä seuraa huvittavia sattumuksia ja
väärinymmärryksiä, joita tällaiseen huumoritarinaan kuuluukin.
Tämä taisi olla ensimmäinen Heinähattu ja Vilttitossu -sarjan kirja, jonka olen lukenut.
Minulle on joskus kai luettu jotain niistä ääneen, mutta en muista niistä
mitään. Tämän kirjan perusteella voin päätellä, että kirjat keskittyvät
kuvaamaan hauskalla tavalla melko arkisia asioita, kuten kesälomaa heittäen
sekaan hauskoja ja vaikka farsseihin sopivia tapahtumia. Suurin osa näistä
juonenkäänteistä johtuu hahmojen luonteesta. Kattilakoskien äiti Hanna on
touhottava, utelias ihminen, joka yrittää kuulostaa älykkäämmältä kuin on ja
jota en haluaisi omaksi naapurikseni. Heinähattu ja Vilttitossu taas ovat
kekseliäitä, uteliaita ja keppostelevia lapsia, jotka tosin jäivät tässä
kirjassa yllättävän vähälle huomiolle. Poliisihahmojen välillä vallitseva
hieman rosoinen ystävyys on kuin suoraan jostakin kaverikomediasta. Huumori
löytyy tapahtumien lisäksi hahmojen tarkoituksellisen pöljistä nimistä.
Heinähatun ja Vilttitossun lisäksi kirjasta löytyvät muun muassa konstaapelit
Rillirousku ja Isonapa sekä Rillirouskun vanha kurssitoveri Carl-Gustaf
Mäkäräinen. Nimissä ja kesämökkikulttuurissa näkyy myös selkeästi suomalaisuus.
Kirjasta löytyy useita samaistumiskohtia lapsille. Jokainen
suomalainen lapsi on toivottavasti viettänyt joskus kesälomaa ja pitänyt
hauskaa silloinkin, kun loma ei suju aivan niin kuin suunniteltiin. Heinähattu
ja Vilttitossu sekä heidän pikkuveljensä Petteri ovat kaikki eri-ikäisiä
lapsia, joihin voi varmasti samaistua. Itse henkilökohtaisesti tunsin suurinta
sympatiaa Rillirouskua ja Isonapaa kohtaan, koska heidän lomansa meni aika
lailla pieleen ikävien mökkinaapureiden takia.
Kirjan sivumäärä menee yli sadan, mutta sen teksti on melko
suurta. Lisäksi osan sivuista vie Markus Majaluoman ilmeikäs kuvitus. Kirjaa
voisi lukea lapsille mukavana kuunteluhetkenä. Alakouluikäiset lapset voisivat
lukea kirjaa jo itsekseenkin. Se on harmitonta huvia ja arjen kuvausta samoissa
kansissa. Mitä lapsille suunnattuihin humoristisiin tarinoihin tulee, lukisin
mieluummin esimerkiksi Timo Parvelan Ella-kirjoja
tai Tuula Kallioniemen Reuhurinne-sarjaa,
mutta ei tämäkään missään nimessä mitään huonoa luettavaa ollut.
Sinikka Nopola & Tiina Nopola
Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset
Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2001
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti