William Joyce: Morris Lessmore ja tuhansien tarinoiden talo

Tutustuin William Joycen kirjoihin ostettuani Irlannissa vaihto-opiskellessani Joycen Guardians of Childhood -lastenromaanisarjan kolme ensimmäistä osaa ja jäätyäni niihin koukkuun. Voin ehkä kirjoittaa niistä kirjoista joskus myöhemmin, mutta tällä kertaa aiheenani on kuitenkin Joycen uusi (2012), itsenäinen kuvakirja Morris Lessmore ja tuhansien tarinoiden talo.

Morris Lessmore on nuori poika, joka rakastaa tarinoita ja kirjoja ja joka on kirjasta löytyvistä omistuksista päätellen nimetty Bill Morris -nimisen tyypin mukaan. Morris lukee paljon ja kirjoittaa kirjaa omista kokemuksistaan. Eräänä päivänä myrsky tuhoaa hänen talonsa ja sekoittaa jopa sanat hänen kirjassaan. Hän tapaa tytön, joka lentää kirjojen avulla ja joka kertoo, että Morris tarvitsee vain hyvän tarinan lentääkseen itsekin. Hän antaa Morrisille yhden omista kirjoistaan, jonka avulla Morris löytää elävien kirjojen asuttaman talon. Siitä alkaakin Morrisin uusi elämä kirjojen ja tarinoiden parissa.

Morris Lessmore on kuvakirja, jonka kuvat ovat yleensä vähintään sivun tai jopa aukeaman kokoisia. Kuvituksen tyyli on maalauksellista ja romanttista. Kuvissa on yksityiskohtia, mutta ne ovat silti selkeitä. Joycen kuvituksessa yleensä käytettyjä leikkisiä spiraaleja en harmikseni tästä kirjasta bongannut kuin muutaman. Ehkä se johtui siitä, että kirjassa oli Joycen lisäksi toinenkin kuvittaja, animaatiotaiteilija Joe Bluhm. Tämä selittänee myös sen, että kirjan hahmoissa on vähän samanlaista yleisilmettä kuin esimerkiksi Pixarin tai Dreamworksin tietokoneanimaatiohahmoissa. Kuvitus on kaunista, mielikuvituksellista ja leikittelevää. Alun surullisemmat kohtaukset on kuvattu lähes täysin harmaasävyisinä ja jotkut pienemmät kuvat ovat luonnosmaisempia. Joillakin sivuilla Morris seikkailee lukemiensa kirjojen sivulla ja hänen lukemiensa kirjojen kuvitus toimii osittain kirjan kuvituksena.

Tarina etenee selkeästi kertomalla Morrisin elämäntarinaa, mutta tarinan tapahtumat sijoittuvat ainakin kahdelle tasolle – oikeaan maailmaan ja tarinoiden maailmaan. Kerronnassa käytetään muitakin erilaisia tyylikeinoja. Tarina päättyy siihen mistä se alkaakin – ja kertojakin huomauttaa siitä lukijalle. Kertoja puhuu myös muista tarinankerrontaan liittyvistä termeistä kuten käänteistä, jotka kertojan mukaan löytyvät joka tarinasta. Kertojan avustuksella ja Morrisin seikkaillessa kirjoissa kirja menee jo jonkinlaiselle metatasolle – sitä lukiessa lukee lukemisesta.

Kirjan teksti on kirjoitettu melko suurella kirjasinkoolla ja se on selkeää, mutta ei kuitenkaan ehkä lukemaan vasta opetteleville lapsille helppoa. Joillakin sivuilla kirjan fonttikin mutkittelee ja kirjan sivuilla lentelee kirjaimia. Morris seikkailee yhdessä vaiheessa ranskankielisessä kirjassa, jonka sivujen tekstiä ei ole käännetty suomeksi mutta josta pystyy halutessaan lukemaan, kuinka paljon Morris rakastaa kirjoissa seikkailemista. Ranskankielisen osuuden ymmärtämättä jättäminen ei sinänsä vie lukukokemuksesta tai tarinasta mitään pois – se on vain pieni bonus niille, jotka sattuvat kieltä osaamaan tai jotka jaksavat ottaa asioista selvää.

Morris Lessmore ja tuhansien tarinoiden talo on omaperäinen, kaunis kunnianosoitus kirjoille, tarinoille ja lukemisen tärkeydelle. Sitä on hyvä tarkastella lasten kanssa sellaisena hetkenä, jolloin kirjan kuvia pystyy tarkastelemaan kaikessa rauhassa. Se leikittelee niin tekstillä kuin kuvallakin ja siitä löytyy kauniita ajatuksia kirjojen ja tarinoiden luonteesta. Samalla kirja kertoo yhden ihmisen elämäntarinan. Kirjan avulla voi puhua vielä alakouluikäisillekin lapsille lukemisesta.

William Joyce

Morris Lessmore ja tuhansien tarinoiden talo

Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2012

Alkup. The Fantastic Flying Books of Mr. Morris Lessmore, 2012